Good morning world!

Tää aamu on ihana. En etes tiiä että minkä takia. Hostellissa ei toimi lämmin vesi tai lämmitys ollenkaan joten viimeset kaks yötä on ollu ihan jäätäviä ja tänä aamuna en ees uskaltanu mennä suihkuun ku traumatisoiduin siitä niin vahvasti eilen. Tuntu et aivot jäätyy. Sairasta. Mut menin niin hyvillä fiiliksillä nukkuun, että heräsin ihan samalla tavalla.

En tiiä voiko mistään muualta löytää sellasta fiilistä ku tästä hostellista, ihmiset on niin järjettömän ihania. Ja saa mut nauraan vaikka oisin kuinka jäässä ja väsyny. Oon jopa löytäny yhden ihmisen jolle voin puhua ihan kaikesta. Sellasista asioista jotka ärsyttää tai suututtaa mua tai mitä mieltä oon jostain ihmisestä. Sellasen ihmisen joka puolustaa mua ja on aidosti mulle ystävä. Ene on ihana. 

Täällä tapahtuu niin paljon kaikkee sellasta josta kirjottaminen on liian vaikeeta. Kaikkia niin pieniä juttuja jotka tekee tästä kokemuksesta niin ainutlaatusen. Oon ollu täällä nyt viis päivää. Joka päivä oon tavannu ainaki yhen uuden ihmisen josta tykkään ihan järjettömän paljon. Eilen istuttiin keittiössä joskus vähä ennen puolta yötä ja kuunneltiin ku Fabrizio ja joku vanhempi espanjalainen mies soitti kitaraa. Ihanin kaikista oli Eric Claptonin Tears In Heaven. Ja ku se soi mä mietin miten onnellinen oon kaikesta siitä mitä täällä tapahtuu just nyt. Miten onnekas oon ku oon saanu nää ihmiset mun ympärille. Tai vaikka just äsken ku kirjotin tätä niin Fausto, joka oli eka ihminen jonka tapasin täällä tuli sanoon heippa kun se lähti tänään. Se anto mulle kaks suklaaleivosta läksiäislahjaksi. Lämmin vesi ei oo mitään verrattuna siihen. 

Ene & Massimiliano, jossain local pubissa.